Mikä kotimaisessa käsityössä maksaa?

Toisinaan saan kuulla sanottavan, että tuotteeni ovat (liian) kalliita, joten olen miettinyt kirjoittavani siitä, mikä niissä minun tuotteissani oikein maksaa. En halua verrata hintoja tai toimintatapojani muihin valmistajiin, en ulkomaisiin/teollisiin, enkä myöskään muihin käsityöläisiin. Ja korostan, että kirjoitan täysin omasta näkökulmastani. Monilla on varmasti erilaisia tapoja ja kulurakenteita. Mutta eiköhän tästä jonkinlaisen yleiskuvan saa aiheesta 'Mikä kotimaisessa käsityössä maksaa?'

En erittele mitään euromääriä, koska vaatteiden eri kokoihin menee eri määrät kangasta ja katteetkin vaihtelevat. En myöskään osaa pilkkoa tuotteideni hintoihin vaikka verkkokaupan kuukausimaksua tai kirjanpito-ohjelman kustannuksia. Ja ihan rehellisesti: en ole koskaan laskenut, montako senttiä maksaa yksi ommel.

Kangas ja ompeluaika – ja kaikki, mitä sitä ennen tapahtuu

Aloitetaan helpoimmista asioista. Kun ompelen vaatteen, tarvitaan tietenkin kangas ja lankaa, sekä mahdollisesti vetoketju tms. tarviketta. Ja tuotteen ompeluun menee tietty aika. Tämä onkin ainoa asia, jonka monet hinnanhämmästelijät ymmärtävät. Kun eihän siihen vaatteeseen paljoa mene kangasta ja se on äkkiä ommeltu. Mutta ennen kuin on päästy tähän vaiheeseen, on puuhattu aika paljon muutakin. Kangas pitää ensin leikata, jota varten on olemassa kaava. Tuo kaavakin on pitänyt joskus suunnitella ja piirtää. Kankaiden ja tarvikkeiden lisäksi on sitten kaikki välineet, kalusteet ja koneet. On saksia, kaavapaperia, nepparipressiä, kangaskaappeja ja mm. neljä kappaletta aktiivisesti käytössä olevia ompelukoneita. Jokaisella on oma tehtävänsä, vähemmällä ei pärjäisi. Lisäksi on työtila, joka meillä rakennettiin vanhasta autotallista. Sekin söi aikaa ja rahaa.

Ompelukoneesta postitukseen

Ompelutarvikkeiden ja -koneiden lisäksi minulla on mm. tietokone ja tulostin sekä laminointikone. Silityskuvien tekoon on oma koneensa sekä lämpöprässi. Näihin kaikkiin on tietysti tarvittavat materiaalit tulostuspaperista alkaen. Ja vielä: postituspussit, logolaput, teippirullat ja muut härpäkkeet– kaikki maksavat jotakin.

Kuukausi- tai vuosimaksullisia ohjelmia ja palveluita on myös muutamia:
- Kirjanpito- ja laskutusohjelma
- Verkkokauppa
- Sähköposti-domain
- Uutiskirjeohjelma
- Photoshop

Lisäksi verkkokaupan maksunvälittäjä ja markkinoilla käytössä olevan korttimaksupäätteen maksunvälittäjä ottavat oman provikkansa maksuista.

Myyntivaunu nimeltä DrömDröm – ja elämä tien päällä

Myyntivaunun kanssa kierrän toreja ja markkinoita, ja lisäksi käyn myymässä messuilla. Tähänkin liittyviä kuluja on aika lista:
- Vaunun hankinta ja sisustus
- Polttoaine, kun reissataan
- Majoitus pidemmillä reissuilla
- Tapahtumien paikkamaksut
- Paperikassit, käyntikortit ja hintalaput

Tapahtumissa kuluu myös työaikaa – ja olisihan se ihan kiva saada siitäkin jotain korvausta ?

Ei pelkkää ompelua – näihinkin kuluu aikaa

- Kaavoitus
- Kuosisuunnittelu
- Kankaiden ym. tilaaminen
- Tuotteiden pakkaaminen ja postitus
- Sähköpostittelu asiakkaiden kanssa tilaustöitä sovittaessa
- Korjaustöissä töiden vastaanottaminen ja luovutus
- Ompelun valmistelu, esim. lankojen vaihto koneisiin ja tarvittavien tarvikkeiden ”etsiminen”
- Nettisivujen/verkkokaupan ylläpito
- Kirjanpito (Hoidan itse laskutuksen ja kirjanpidon. Jos käyttäisin ulkopuolista palvelua, olisi tämä maksullinen kulu.)
- Some
- Valokuvaus

Sitten vielä vähän jotakin

Ensinnäkin ALV vie tuotteen hinnasta 25,5%, lisäksi maksan ennakkoveroja ja YEL:iä, ja käyttämäni sähkökin maksaa. Veroilmoituksessa ilmoitettava työhuonevähennys tuskin kompensoi kaikkia työhuonekuluja. Tämänkin joku viisas toki voisi laskea, mutta se en ole minä ?

Aika paljon työtä siis kuuluu käsityöyrittäjän elämään. Ehkä unohdin vielä jotakin, mutta onhan sitä tässäkin jo riittävästi. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa hiukan käsitystä siitä, miksi kotimainen käsityö maksaa sen, mitä maksaa.

Tämä on minun päätyöni, tarkoituksena on, että pystyisin tällä elämään Suomessa. Lähes kuusi vuotta olen siihen pystynyt, vaikka välillä meinaa epätoivo hiipiä mieleen... Mutta tämä vapaus, jonka tämä työ tuo elämääni, on suurempi rikkaus kuin raha.

Toivottavasti tämän ensimmäisen blogikirjoituksen myötä innostun jatkamaan kirjoittamista. Tykkään kirjoittaa, eikä kovin pitkiä tarinoita voi oikein Facebookiin ja Instagramiin jakaa – harva jaksaa lukea niitä siellä. Tämä blogi lienee parempi alusta. Jos sinulla on aiheideoita, mistä haluaisit kuulla lisää, kerro ihmeessä – kaikki vinkit otetaan vastaan! Saa mielellään kommentoida muutenkin.

Aurinkoa päivääsi!
- Elina